2Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.