1Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

2Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

3Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

4Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

5Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.

6Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.

7Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.

8Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.

9Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

10Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

11Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.

12He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.

13Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

14Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

15Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.

16Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

17Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.

18Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.

19Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.

20Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

21Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.

22Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

23Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

24Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

25Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

26Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.

27Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.

28Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.