1Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.