2Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

3Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

4Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

5Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

6Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

7Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

8Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

9Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

10Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

11Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

12Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

13Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

14Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

15Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

16Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

17Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

18Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

19Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

20Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

21Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

22Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

23Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

24He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

25Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

26Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

27Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

28Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

29Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

30Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

31Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

32Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

33Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

35Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

36Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

37Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

38Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

39Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

40Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

41Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

42Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

43Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.