1Elihu puhui vielä ja sanoi:

2Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.

3Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.

4Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

5Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.

6Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.

7Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.

8Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:

9Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

10Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.

11Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.

12Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.

13Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

14Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.

15Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.

16Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.

17Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.

18Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.

19Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?

20Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.

21Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.

22Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?

23Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?

24Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.

25Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.

26Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.

27Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,

28Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.

29Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.

30Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.

31Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.

32Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.

33Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.