1Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.

2Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.

3En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.

4Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka 0n asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?

5Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.

6Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.

7Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:

8Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.

9Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.

10Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.

11On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.

12On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.

13Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;

14Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.

15Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:

16Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on.

17Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.

18Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:

19Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.

20Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.

21Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:

22Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,

23Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.

24Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.

25Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;

26Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;

27Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;

28Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.

29Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:

30Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;

31Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.

32Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.

33Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.