1Etanin sen Esrahilaisen opetus. (H89:2) Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

2Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

3Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

4Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!

5Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

6Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

7Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

8Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

9Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

10Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

11Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

12Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

13Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

14Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

15Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

16Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

17Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

18Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

19Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

20Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

21Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

22Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

23Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

24Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

25Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

26Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

27Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

28Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

29Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

30Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

31Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

32Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

33Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

34En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

35Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

36Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

37Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!

38Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

39Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

40Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

41Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

42Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

43Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

44Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

45Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!

46Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

47Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

48Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!

49Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

50Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

51Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

52Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!