2Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.