2Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

3Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

4Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

5Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

6Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

7Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

8Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

9Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

10Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

11Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

12Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

13Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

14Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

15Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

16Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

17Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

18Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

19Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

20Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

21Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

22Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

23Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.