1Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

2Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

3Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

4Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

5Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

6Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

7Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

8Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

9Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

10Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

11Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

12Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

13Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

14Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

15Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

16Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

17Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

18Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!