1Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

2Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

3Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

4Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

5Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

6Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

7Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

8Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

9Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

10Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.

11Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

12Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?

13Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.

14Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

15Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.

16O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.

17Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.

18Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,

19Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!