1Koskas istus ja syöt jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edessäs on.

2Ja pane veitsi kaulaas, jos sinä tahdot henkes pitää.

3Älä himoitse hänen herkustansa; sillä se on petollinen leipä.

4Älä vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.

5Älä lennätä silmiäs sen jälkeen, jota et sinä taida saada; sillä se tekee itsellensä siivet niinkuin kotka, ja lentää taivasta päin.

6Älä syö leipää kateen kanssa, ja älä himoitse hänen hänen herkkuansa.

7Sillä niinkuin hän itse sydämessänsä ajattelee, niin se on; hän sanoo sinulle: syö ja juo, ja ei kuitenkaan ole hänen mielensä sinun kanssas.

8Sinun palas, jotka syönyt olet, pitää sinun oksentaman, ja sinun ystävälliset puhees pitää hukkaan tuleman.

9Älä puhu hullun korvissa; sillä hän katsoo sinun toimellisen puheen ylön.

10Älä siirrä takaperin entisiä rajoja,ja älä mene orpoin pellolle.

11Sillä heidän lunastajansa on voimallinen: hän toimittaa heidän asiansa sinua vastaan.

12Anna sydämes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen.

13Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole.

14Sinä lyöt häntä vitsalla, vaan sinä vapahdat hänen sielunsa helvetistä.

15Poikani, jos sinä viisas olet, niin myös sydämeni iloitsee.

16Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mikä oikia on.

17Älköön sinun sydämes kiivoitelko syntisiä, vaan olkoon Herran pelvossa joka päivä.

18Sillä se on sinulle viimein hyväksi, ja ei sinun odottamises puutu.

19Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata sydämes tielle.

20Älä ole juomarien ja syömärien seassa.

21Sillä juomarit ja syömärit köyhtyvät, ja unikeko pitää ryysyissä käymän.

22Kuule isääs, joka sinun siittänyt on, ja älä katso äitiäs ylön, kuin hän vanhaksi tulee.

23Osta totuutta, ja älä sitä myy, niin myös viisautta, oppia ja ymmärrystä.

24Vanhurskaan isä suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siittänyt on, hän iloitsee hänestä.

25Anna isäs ja äitis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnyttänyt on.

26Anna minulle, poikani, sydämes, ja sinun silmäs pitäköön minun tieni.

27Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.

28Ja hän väijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa.

29Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenellä haavat ilman syytä? kenellä punaiset silmät?

30Siinä, kussa viinan tykönä viivytään, ja tullaan tyhjentämään, mitä sisälle pantu on.

31Älä katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selkiänä lasissa, ja huokiasti menee alas;

32Vaan viimeiseltä puree se niinkuin käärme, ja pistää niinkuin kyykäärme.

33Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita,

34Ja sinä tulet niinkuin se, joka makaa keskellä merta, ja niinkuin se joka makaa ylhäällä haahden pielen päässä.

35Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä.