1Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.

2Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.

3Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.

4Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.

5Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

6Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

7Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?

8Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?

9Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?

10Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.

11Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

12Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.

13Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

14Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?

15Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

16Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.

17Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.

18Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

19Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

20Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.

21Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

22Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

23Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.

24Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?

25Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?

26Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.

27Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;

28Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.