1Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. (H44:2) Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

2Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

3Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

4Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

5Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

6Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

7Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

8Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

9Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

10Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

11Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

12Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

13Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

14Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

15Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

16Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

17Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

18Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

19Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

20Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

21Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

22Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

23Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

24Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

25Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

26Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!