1Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

2Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

3Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

4Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

5Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

6vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

7Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

8Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

9Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

10Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

11Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

12Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

13Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

14Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

15Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

16Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

17Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

18Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

19Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

20Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

21Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

22Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

23Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

24Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

25Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

26Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

27Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

28Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.