2Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,

3Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;

4Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.

5Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,

6Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.

7Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.

8Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!

9Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.

10Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.

11Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;

12Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;

13Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;

14Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:

15Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.

16Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.

17Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.

18Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.

19Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.

20Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.

21Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:

22Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?

23Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;

24Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,

25Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;

26Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,

27Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.

28Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.

29Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,

30Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;

31Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.

32Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.

33Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.