1Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

2Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

3Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

4Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

5Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

6Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

7Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

8Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

9He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

10Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

11Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

12Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

13Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

14Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

15Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

16Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

17Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

18Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

19Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

20Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

21Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.